Vaikka en enää pitkään aikaan ole ollut kovin kiinnostunut painosta ja en näin vanhemmiten enää ole NIIN PALJOA arvostanut laihuutta kuin ennen, kyllä se hyvältä tuntuu taas kun on paino ruvennut laskee. Noin 10 vuotta sitten keräilin laihojen naisten kuvia ja fiilistelin mutta se ajatus hiipui. Hyvältä tuntuu taas kun on selvästi pudonnut painoa kesästä ja housut pyörii jalassa. Vielä on kuitenkin yhet lempifarkut, niin pientä kokoa että niihin on vielä vähän matkaa.
Ympäristön ristiriitaisuus vituttaa! En tiedä mikä mun pitää olla! Kun olin hiukan ottanut lihaa luiden päälle, siitä saa kuulla vihjailua, että onko tullut suklaata syötyä liikaa. Ja heti kun taas laihdun, saa taas kuulla että on liian laiha ja syönkö tarpeeksi ym. Vittu vittu saatana! Sanokaa jo mikä mun pitää olla!! Enkö koskaan oo hyvä! Eikö mikään teille saatanan paskat kelpaa!
Joo toinen mikä vituttaa, on se että miksi aikuisia ihmisiä ylipäätään kiinnostaa toisten ihmisten syömiset niin vitusti! Mä olen sentään melkein kolmekymppinen akka ja kai tiedän jo mitä syön. Silti saa kuulla aina välillä neuvoja, mitä mun pitäisi syödä. Mä en oo keneltäkään pyytäny neuvoja! Enhän mäkään ketään neuvo, saavat syödä niin päin vittua kuin haluavat, se ei mulle kuulu!
Sitten yksi tuttu joka on hurahtanut dieettiinsä kertoo mulle miten munkin kantsis syödä sillai miten se. Et se vois auttaa mullekin, mun terveysongelmiin. Vittu kun en oo pyytäny neuvoja! Säästäkää mut neuvoiltanne!! Aargh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti