"Sanotaan, että jos sammakon laittaa kylmään veteen ja vettä lämmittää hitaasti, sammakon voisi keittää. Se tottuu kuumenemiseen, eikä hyppää pois. Ihmiselle voi käydä samoin: kun olosuhteet kurjistuvat pikkuhiljaa, niihin sopeutuu. Jos huomaa voivansa huonosti, on viisainta hypätä pois"
Tämän päivän viisauden bongasin naistenlehdestä. Tässä kiteytettynä se fiilis.
Ihmiset syyttää aina naisia että miksi et lähtenyt siitä paskasta pois. Miksi annoit sen kaiken tapahtua.
Minä olin pitkään keitetty sammakko. Meni niin pitkään että pystyin myöntämään itselleni että tässä on kaikki päin vittua ja mikään ei ihan oikeasti ikinä tuu muuttumaan vaikka se kusipää lupaisi kuut ja tähdet, se ei IKINÄ muutu koska se on ihan vitun sairas ja psykopaatti. Sen ainoa tavoite oli vaan kuristaa mut pois ja alistaa alleen. Ja sitten kun aloin herätä sieltä padasta että haluan pois - se oli jo myöhäistä. Siitä seuras yhdistelmä uhkailuja, mun syyttämistä, ja sitten vuorostaan "rakkauden tunnustuksia", krokotiilin kyyneleitä ja muuta paskaa. Niin että lopulta luulin kuvitelleeni vaan kaiken ja että minussa on se vika.
Mua ei kukaan nää ikinä voi alistaa ja pakottaa paskaan elämään. Oon niin paljon oppinu siitä paskasta. Mä en enää ikinä antais anteeksi mitään sellaista. Niin kantapään kautta opittu että mielummin olla yksin kuin paskojen ihmisten tallottavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti