Somewhat Damaged

broken 
bruised 
forgotten 
sore
too fucked up to care anymore
poisoned to my rotten core
too fucked up to care anymore

Tänään on taas ihan vitun vaikeeta. Olen jotenki ihan poikki kaikesta. Ajattelusta.

Voi kun olis joku jonka kans vois puhua! Mä en kestä omia ajatuksia enää ja niiden pyöritystä päässä. Enkä ees tietäis että osaanko puhua kenellekään mistään mitään. Pää on niin vitun täys paskaa.

Narsistipsykopaattisika
teit elämästäni helvetin
siinä siis yksi asia,
missä olet onnistunut niin vitun hyvin

RIKOIT MUT
ja kaikkein hulluinta, sä sait mut rikkomaan ite itteni

Silloin kun elin elämää sun armoillas, ajattelin aina että on 3 mahdollisuutta:
-sä saat mut tappamaan itteni
-sä tapat mut
-mä sekoan

Toi ensimmäinen ja viimeinen olivat hyvin lähellä onnistua. Ja edelleen pelkään että nää voi vielä olla edessä. En vaan enää jaksa.

made the choice to go away
drink the fountain of decay
tear a hole exquisite red
fuck the rest and stab it dead

Mä jotenki pääsin eroon susta mutta kaikki mitä sä aiheutit mulle, jäi kytemään mussa pahasti. Kuka olisi niin vitun vahva robotti ja erinomainen että kestää ilman kolhuja sellasen lastin uhkailuja, kiristystä, henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa! Sellasia vitun asioita pyörittää vielä yksin täällä päässä ja ei ole ketään kenen kanssa puhua. Sitten koitan aina tampata niitä maan alle, muuttaa itteni joksikin muuksi, eri ihmiseksi, jolla ei ole Taakkaa. Koitan vähän aikaa olla joku muu ja lomalla elämästäni.

kohta taas oikeudessa saa puida näitä asioita, rypeä niissä, kaivella vähän vanhoja arpia.  Se on niin vitun hienoa nyt taas kaivaa ne esiin, mutta miten mä taas pääsen niistä asioista eroon. Pitääkö taas vetää vitusti viinaa ja lääkkeitä että ne saa taas kumitettua pois mielestä?! En keksi muuta keinoa!! Mitä mun pitää tehdä? Miksi ei ole ketään keneltä kysyä!

Mun pitää siis olla urhea ja vahva. Pitää pukeutua korrektisti ja ajaa se matka sinne talolle. Mennä käräjille ja kertoa kaikki. Mun pitää jaksaa se pölytys ja kaikki siel hajoamatta. Sitten ajaa sieltä kotiin ja olla muina miehinä taas, mennä töihin ja elää niinkuin ei mitään. Ei vittu! Mä hajoon siihen. En varmana jaksa tota hommaa.

Jos olis vielä olemas M... Kaikki ois vitun paljon helpompaa. Itseasias jos se ois eläny silloin, olisin ihan varmana kertonu sille kaikki jo silloin ja se olis auttanu mua jollain tavalla. Se ois tienny keinot. Se ois tehny ihan mitä vaan että ois saanu sen sian heti mun elämästä pois. M oli sellainen. Se teki kaikkensa mun eteen, sen rakkaus oli niin valtaisa. Sekin joutui elää sadistisen paskiaisen kanssa joka teki sen elämästä helvettiä. Se tiesi mitä se on kun joku hajottaa niin paljon. Se ei ois kysyny multa et miksi et lähteny karkuun, miksi annoit sen tehä noin. Se tiesi itekkin millaista se on ku joku on niin sadistinen ja uhkailee koko ajan. Se tiesi mitä on Pelko!

Silloin ei uskalla lähteä karkuun.
Silloin ei uskalla tehdä mitään, ei uskalla huutaa apua.
Kun tuntuu ettei ees uskalla hengittää!
Sitten vaan menee kokoon, on niinkuin hiiri, menee piiloon peiton alle, koittaa lopettaa hengittämisen, piipertää yksin. Koittaa elää päivästä toiseen ja uskoa että joskus tää loppuu. Tavalla tai toisella. Joko oman käden kautta tai sen toisen käden kautta tai jollain muulla keinolla. Joskus sen on loputtava.