Olen siitä onnellinen, että ovessani nykyään lukee vain mun nimi! Sen kunniaks pitäis melkein ottaa jotain maljaa! Oli se pitkä ja todella vaikea matka. Todella elin äärirajoillani että mitä kestän. Nyt se kaikki on ohi.
Elämä kuitenkin kuluu koko ajan, on hirveä ajatus että on hukannut elämästään sellaseen paskaan niin paljon aikaa.
Jos nyt sitten pääsisin elää sellaista elämää aivan vapaana, mitä tahdon. Ei ollut ihan itsestäänselvyyksiä, että saisin maata sängyssä yömyöhään ja lukea ja kirjoittaa ajatuksiani ylös. Eikä se, että voisin vaan itekseni päättää mitä haluan tehä.
Pitkä matka tähän, että levollisena makaan sängylläni ja katselen tätä omaa pesääni, jonka itselleni rakensin. Että kukaan ei ole valvomassa ja käskyttämässä mua.
Fiilistelen Nine Inch Nailsia, Leaving hope, Something i can never have...ja Kaija Koon Vapaa.
ihanasti tekee raukeeksi nuo pillerit, ihanan pumpulimainen olo. Ei edes jaksa nyt ajatella mitään ikäviä asioita vaikka niitä ois paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti