Toivon lahjaksi, että saisin olla rauhassa ja pääsisin kokonaan eroon siitä vittupäästä jota inhoan enemmän kuin mitään. Toivon, että se ei enää koskaan ottaisi yhteyttä eikä minun tarvitsisi kuulla siitä koskaan mitään ja se unohtaisi minut ja minun pikkuperheeni. Mitään muuta en toivo. Harmi etten kykene unohtamaan sitä aikaa, minkä olen joutunut sen kanssa viettämään.
Aika hyvin olen saanutkin olla viime aikoina rauhassa. Silti pelottaa ihan vitusti. Ja ahdistaa ajatuskin siitä pellestä. Tänään tuli tekstiviesti. Se ahdistaa mua ihan vitusti, se tieto että sen joutuu vielä näkemään. Lukitsen nykyään ovia takalukkoon ja olen hyvin epäluuloinen.
Paha ihminen. Siinä elää pahuus. Eikä se ees ite sitä taida käsittää. Lampaan vaatteissa elävä susi. Sellainen josta kukaan ei osaa käsittää millainen se oikeesti on. Minä koin sen liiankin hyvin. Nykyään kun etäältä katselen niitä asioita, tajuan vielä selkeämmin millainen pahuus siinä on. Kaikki sen keinot nujertaa toista, tappaa toisen sielua, polkea toista alleen, nolata ihmisten edessä, ja miten sen nauttii siitä et saa toisen paskaks ja itkemään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti