hyvin sanottu. itse olen kaikkea noita paitsi ensinmainittua tällä hetkellä.
tässä mennään nyt jatkoaikaa. elämäni jatkoaikaa. saa nähdä tulenko koskaan täyttämään 30 v. eilen kelasin elämää taakse- ja eteenpäin. ollu niin vitunmoista vuoristorataa. nyt siis näyttää siltä, et jatkoin hiukan elämää, olen helmikuisesta haudasta noussut vähäksi aikaa. nyt ollu suvantoa mutta saa nähdä...
haluisin alottaa kaiken alusta, kelata taaksepäin niin että tietyt virheet ois jääny pois ja oisin säästyny pahalta.
olen tunnistanut nyt itsestäni entistä selkeemmin että se on sellainen aivokemiallinen juttu kun olen siis ollut täysin selvinpäin, olen ollut vaikka muutaman päivän ihan ok, mitään ihmeitä ei ole sattunut ja sitten POKS -niinkuin taikaiskusta- mä oon taas syöksymässä alas. Ja silloin olen miettinyt että miten helvetissä mä nyt poistan tän olon pois! Kun sitä ei saa pois sillai tekemällä jotain tai ottamalla jotain. Kun se olotila tulee niin se on menoa! Mä en silloin tiedä mitä teen. Ois kiinnostavaa tietää et mitä ihmiset joilla on sama juttu, tekee silloin ja mikä siihen oloon auttaa. Oon niin väkivaltainen itteeni kohtaan silloin.
Nyt vituttaa sekin et silloin viime keväällä tuli revittyä kättä kun yritin suonia auki ja siitä jäi sit pahat arvet muistoksi. Olisin luullut et ne haihtuu pois, mutta ei. Niistä jäi hyvin näkyvät arvet, joita epäilemättä ihmiset kattoo. Voiskohan siihen tatskata päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti