Ja hiukan on toivoa. Lähialueen mökkiläiset ovat löytäneet pihapiiristään aivan laihan ja nälkäisen tuntomerkkeihin sopivan kissan. Syöttäneet ja vieneet mukanaan kotiinsa. Tänä viikonloppuna pääsen katsomaan, onko se minun kissa.
En vielä uskalla kaivaa samppapulloa esiin ja serpentiinejä, mutta täytyy myöntää että olen jo etukäteen alkanu herkuttelee ajatuksella et karkuri ois vihdoin löytynyt ja asioita mitä tekisin jos se ois se. Ainakin heti mentäis lääkäritarkastukseen, laittaisin sille oman huoneen, ettei heti joudu muiden elukoiden kanssa hulabaloohon ja syöttäisin tietty hyvin.
Se ois sit tosiaan kuudes viikko karkurina. Ja todella voin kuvitella miten luurangon laiha sen täytyy olla. Koska ei ole metsästänyt ikinä ennen. Alkukesän yötkin oli kylmiä. Se on varmaan huonossa kunnossa. Aiempi uneni piti jotenkin siis ilmeisesti paikkaansa. Se, miten riutunut sen täytyy olla. Ja turkki varmaan huonona, täynnä punkkeja ja muita. Sais lekuri sit heti tarkistaa ja pistää mahdolliset lääkekuurit päälle.
Jes ! Minähän sanoin, että se vielä löytyy !
VastaaPoistakyllä, oikeessa olit! on ne kisut joskus sitkeitä.
VastaaPoistaTosi mahtava homma terveisiä täältä meiltä molemmilta !
VastaaPoistaKiitos paljon Seppä, olen vieläkin tosi pöyristynyt tästä! Ihmeitä voi joskus sattua! Terkut Topille!
Poista