I've had enough

When you burn in hell 
Remember what I said 
You had your chance I've had enough 

Tähän on tultu. Uskomaton matka on taivallettu siinä paskassa ja nyt sitten on aika sovittu koska käsitellään oikeudes läh.kieltoa. Mä en mitään muuta kaipaa kuin sellaista rauhaa mitä ei elämässä oo ollu pitkään aikaan. Että olis pää terve ja turvallinen ja rauhallinen olo. Nyt vasta oon alkanu käsittelee niitä traumoja mitä siinä paskassa suhteessa oli. Ei se mikään suhde ollu vaan vankityrmä mihin itseni olin asettanu enkä meinannu päästä siitä paskasta pois. Annoin kaiken mennä liian pitkälle ja nyt kärsitään.


Oli monta päivää ihan kunnollista rintasärkyä, sydän särki. Nyt oon tullu kipeeks. Oon stressanu ja ollu niin ahdistunu niin kauan et huomaa miten kroppa luovuttaa ja sairastuu.

Mä näytän kaverin mielestä hänen kuolevalta mummoltaan, niin karseen näkönen, luinen ja valkonen. Tästä on tosiaan hehkeys kaukana. Hetken aikaa kuvittelin että voisin elää eteenpäin ja muuttuisin takas sellaiseksi mitä ennen olin. Mutta en vaan jaksa mitään. En jaksa huolehtia itestäni ja on niin uskomaton ahdistus koko ajan.

Miten ikinä voin olla normaali ihminen tän jälkeen. Miten voi luottaa kehenkään. Nytkin epäilen kaikkia ja kaikkea. Se on ihan tuskaa. Itkettää ja pelottaa koko elämä.

Kotona oleminen pelottaa ja ahdistaa. Pitää sulkea verhoja ja lukita ovea ja kytätä ikkunasta ettei se paskiainen kulje pihalla. Ajattelen koko ajan sellasia kauhujuttuja. Kun se tunkeutu mun tietokoneelle, mietin koko ajan mitä se on sieltä lukenu ja saanu käsiinsä ja mun kuvia oli siellä ym. Laittaako se ne nettiin. Ahdistaa se vitusti. Koska se on tehny niin katalan tempun! Nyt mulla ei oo kotona konetta ku se on poliisin tutkinnassa et saa todisteita mitä se on tehny mun koneella. Maksan nettiä turhasta enkä voi himassa ees kattoo youtubesta lempivideoita.

Haluan kuolla vaan täältä vittuun! Ei yhtään huvita kotiin mennä ja olla siel taas viikonloppua! Seinät kaatuu päälle! Kiitos vitun paska psykopaatti. En voi ees kotona tuntea oloa hyväks.

Mulla oli mun entinen koti ennen tätä nykyistä ihan hirveä ahdistava paikka jossa yritin useita kertoja tappaa itteäni ja naapurit ahdisti. Kuvittelin et tää uusi koti on ihana paikka ja mulla on hyvä olla siellä. Eipä oo ku kokoajan pitää kelata et onks se laittanu sinne jotain mikkejä ja nauhureita ja pudottaako postilaatikosta mun elikoille myrkytettyjä herkkuja ja venaako se mua pihalla et tuun ulos koiraa viemään. Kaverikin oli ihana kun antoi mulle jonku turvasprayn taskussa pidettäväks. Ja sit pelkään et se on ottanu kopioita mun avaimista. Mistä sitä tietää. Ja tekeekö se mun autolle jotain, ku ei oo autotalliakaan.

Jos ennen en ollu jo vähän paranoidi niin nyt vasta oonki!

Etin koko ajan uutta kotia jostain. Sellainen mitä se paskiainen ei tietäis.

Mua tekis mieli itkeä. En voi. Mua tekis mieli lähteä ku ei jaksa. Voimat loppunu. Jokainen pieni kotityökin on ihan helvettiä, suihkussa käynti, kaupassa käynti, autolla ajaminen, kaikki on vitun raskasta ja vaikeeta. Kun ei jaksa mitään.

Ahdistaa se oikeudenkäyntikin vitusti! Sitä ei kukaan voi ymmärtää miten se pelottaa! Et menee sinne ja pitää puhua. Mitä jos mä vaan itken siel enkä osaa sanoa mitään omaksi puolustukseksi. Miten mä voisin olla niin vahva.

Nyt kun olen miettiny sitä oikeudenkäyntiä, lukenu sitä paperia, mietin et mitä jos sitä ennen kerkeis kuolla pois. Ja eilen katoin ruumisautoa joka ajoi ohi ja kadehdin sitä joka siel kyydis makaa. Ku tää paska stressi ja ahdistus tappaa mut, liian hitaasti pois.