Paranoid

Eilen oli kunnon syöveri tuloillaan. Ja tällä kertaa pienen paranoidisuuden kanssa. Rupesin miettii kauhuskenaarioita. Sellasia missä mä ite joudun kuseen sen kusipään rikoksista. Että yhtäkkiä mun kotiin tulee kyttiä ja ne ottaa mut kuulusteluun. Tollasia ajatuksia heräs. Ajattelin, et koska se on tehny rikoksia silloin ku on asunu mun kans, niin ei tiedä vaik yhtäkkiä mua alettais vainoo niistä ja kyselee multa. Ajatus tähän heräsi siitä et näin kun naapuritalon vieres oli kyttäauto. Sit mietin et ne tulee oikeesti mua kyttää ja multa kyselee asioista. Sellaisia asioita mistä mä en tiedä mitään. Mutta sitten kun puhuin näistä ystävälle, se sanoi et ei oo mahdollista. Ei ne kytät oo musta kiinnostuneita. Ne tietää etten mä oo osallisena noihin sen hämärähommiin.

Vittu miten voi jotain ihmistä inhota niin vitusti! Kaiken pahan alku ja juuri. Aiheuttaa mulle vielä sellasta ahdistusta ja vitutusta. Vielä mä siitä pääsen irti myös ajatusten tasolla! Onhan tässä niin vähän aikaa vasta kulunu.

Mietin vaan että pystyykö sitä ikinä luottaa mihinkään ja keneenkään. Tuskin. Mistä mä voin tietää miten kukakin mua koittaa vedättää. Sekin ahdistaa. Pitääkö mun nyt aina olla kyttäämässä ihmisiä, joiden kaa oon tekemisis, salapoliiseilla ja tutkia, et vedättääkö se mua jossain asiassa. Koska en enää kestäis joutua siihen tilanteeseen uudestaan et mulle ilmenee et joku on mua kusettanu seläntakana ja et oon ollu tyhmä ja uskonu. Mä en saa uskoa enää mihinkään tai keneenkään!